Flexion:aavistaa

Personalformen – persoonamuodot
Indikativ – indikatiivi
Präsens preesens			Perfekt perfekti
Person	positiv	negativ	Person	positiv	negativ
minä	aavistan	en aavista	minä	olen aavistanut	en ole aavistanut
sinä	aavistat	et aavista	sinä	olet aavistanut	et ole aavistanut
hän	aavistaa	ei aavista	hän	on aavistanut	ei ole aavistanut
me	aavistamme	emme aavista	me	olemme aavistaneet	emme ole aavistaneet
te	aavistatte	ette aavista	te	olette aavistaneet	ette ole aavistaneet
he	aavistavat	eivät aavista	he	ovat aavistaneet	eivät ole aavistaneet
passiv	aavistetaan	ei aavisteta	passiv	on aavistettu	ei ole aavistettu
Imperfekt imperfekti			Plusquamperfekt pluskvamperfekti
Person	positiv	negativ	Person	positiv	negativ
minä	aavistin	en aavistanut	minä	olin aavistanut	en ollut aavistanut
sinä	aavistit	et aavistanut	sinä	olit aavistanut	et ollut aavistanut
hän	aavisti	ei aavistanut	hän	oli aavistanut	ei ollut aavistanut
me	aavistimme	emme aavistaneet	me	olimme aavistaneet	emme olleet aavistaneet
te	aavistitte	ette aavistaneet	te	olitte aavistaneet	ette olleet aavistaneet
he	aavistivat	eivät aavistaneet	he	olivat aavistaneet	eivät olleet aavistaneet
passiv	aavistettiin	ei aavistettu	passiv	oli aavistettu	ei ollut aavistettu
Konditional – ehtotapa, konditionaali
Präsens preesens			Perfekt perfekti
Person	positiv	negativ	Person	positiv	negativ
minä	aavistaisin	en aavistaisi	minä	olisin aavistanut	en olisi aavistanut
sinä	aavistaisit	et aavistaisi	sinä	olisit aavistanut	et olisi aavistanut
hän	aavistaisi	ei aavistaisi	hän	olisi aavistanut	ei olisi aavistanut
me	aavistaisimme	emme aavistaisi	me	olisimme aavistaneet	emme olisi aavistaneet
te	aavistaisitte	ette aavistaisi	te	olisitte aavistaneet	ette olisi aavistaneet
he	aavistaisivat	eivät aavistaisi	he	olisivat aavistaneet	eivät olisi aavistaneet
passiv	aavistettaisiin	ei aavistettaisi	passiv	olisi aavistettu	ei olisi aavistettu
Potential – potentiaali
Präsens preesens			Perfekt perfekti
Person	positiv	negativ	Person	positiv	negativ
minä	aavistanen	en aavistane	minä	lienen aavistanut	en liene aavistanut
sinä	aavistanet	et aavistane	sinä	lienet aavistanut	et liene aavistanut
hän	aavistanee	ei aavistane	hän	lienee aavistanut	ei liene aavistanut
me	aavistanemme	emme aavistane	me	lienemme aavistaneet	emme liene aavistaneet
te	aavistanette	ette aavistane	te	lienette aavistaneet	ette liene aavistaneet
he	aavistanevat	eivät aavistane	he	lienevät aavistaneet	eivät liene aavistaneet
passiv	aavistettaneen	ei aavistettane	passiv	lienee aavistettu	ei liene aavistettu
Imperativ – imperatiivi
Präsens preesens
Person	positiv	negativ
minä	—	—
sinä	aavista	älä aavista
hän	aavistakoon	älköön aavistako
me	aavistakaamme	älkäämme aavistako
te	aavistakaa	älkää aavistako
he	aavistakoot	älkööt aavistako
passiv	aavistettakoon	älköön aavistettako

Nominalformen
Infinitive				Partizipien
		aktiv	passiv		aktiv	passiv
I		aavistaa		Präsentis	aavistava	aavistettava
langer I		aavistaakseen¹		Perfekti	aavistanut	aavistettu
II	Inessiv	aavistaessa²	aavistettaessa	Agentis	aavistama⁴
II	Instruktiv	aavistaen	–	Agentis negativ	aavistamaton
III	Inessiv	aavistamassa	–	¹⁾ Wird nur mit einem Possessivsuffix verwendet; dies ist die Form der 3. Person Singular und der 3. Person Plural. ²⁾Wird nur in einer Satzabkürzung verwendet, die eine mit dem Hauptsatz gleichzeitige Aktion ausdrückt. Kann auch mit einem Possessivsuffix verwendet werden. ³⁾Wird nur mit einem Possessivsuffix verwendet; dies ist die Form der 3. Person Singular und der 3. Person Plural. ⁴⁾ Dies gibt es nicht im Fall der intransitiven Verben. Nicht mit Substantiven mischen, die aus einem Verb mit den Suffix -ma/-mä abgeleitet worden sind.
	Elativ	aavistamasta	–
	Illativ	aavistamaan	–
	Adessiv	aavistamalla	–
	Abessiv	aavistamatta	–
	Instruktiv	aavistaman	aavistettaman
IV	Nominativ	aavistaminen
IV	Partitiv	aavistamista
V		aavistamaisillaan³