soitin

soitin (Finnisch)

Substantiv

	Singular	Plural
Nominativ	soitin	soittimet
Genitiv	soittimen	soitinten, soittimien
Partitiv	soitinta	soittimia
Akkusativ	soittimen	soittimet
Inessiv	soittimessa	soittimissa
Elativ	soittimesta	soittimista
Illativ	soittimeen	soittimiin
Adessiv	soittimella	soittimilla
Ablativ	soittimelta	soittimilta
Allativ	soittimelle	soittimille
Essiv	soittimena	soittimina
Translativ	soittimeksi	soittimiksi
Abessiv	soittimetta	soittimitta
Instruktiv	—	soittimin
Komitativ	—	soittimineen- + Possessivsuffix

Aussprache:

IPA: [ˈsojtin]

Hörbeispiele: —

Bedeutungen:

1. Instrument, Musikinstrument
2. CD-Spieler

Wortbildungen:

• soittaa, puhallinsoitin, kielisoitin, jousisoitin, kosketinsoitin