rumpu

rumpu (Finnisch)

Substantiv

	Singular	Plural
Nominativ	rumpu	rummut
Genitiv	rummun	rumpujen
Partitiv	rumpua	rumpuja
Akkusativ	rummun	rummut
Inessiv	rummussa	rummuissa
Elativ	rummusta	rummuista
Illativ	rumpuun	rumpuihin
Adessiv	rummulla	rummuilla
Ablativ	rummulta	rummuilta
Allativ	rummulle	rummuille
Essiv	rumpuna	rumpuina
Translativ	rummuksi	rummuiksi
Abessiv	rummutta	rummuitta
Instruktiv	—	rummuin
Komitativ	—	rumpuineen- + Possessivsuffix

Aussprache:

IPA: [ˈrumpu]

Hörbeispiele: —

Bedeutungen:

[1] Trommel

Oberbegriffe:

soitin

Beispiele:

Veikko soittaa bändissämme rumpuja. - Veikko spielt in unserer Band die Trommeln.

Wortbildungen:

rummuttaa, rumpali