Flexion:laulaa

Aus Wiktionary, dem freien Wörterbuch
Zur Navigation springen Zur Suche springen
Personalformen – persoonamuodot
Indikativindikatiivi
Präsens
preesens
Perfekt
perfekti
Person positiv negativ Person positiv negativ
minä laulan en laula minä olen laulanut en ole laulanut
sinä laulat et laula sinä olet laulanut et ole laulanut
hän laulaa ei laula hän on laulanut ei ole laulanut
me laulamme emme laula me olemme laulaneet emme ole laulaneet
te laulatte ette laula te olette laulaneet ette ole laulaneet
he laulavat eivät laula he ovat laulaneet eivät ole laulaneet
passiv lauletaan ei lauleta passiv on laulettu ei ole laulettu
Imperfekt
imperfekti
Plusquamperfekt
pluskvamperfekti
Person positiv negativ Person positiv negativ
minä lauloin en laulanut minä olin laulanut en ollut laulanut
sinä lauloit et laulanut sinä olit laulanut et ollut laulanut
hän lauloi ei laulanut hän oli laulanut ei ollut laulanut
me lauloimme emme laulaneet me olimme laulaneet emme olleet laulaneet
te lauloitte ette laulaneet te olitte laulaneet ette olleet laulaneet
he lauloivat eivät laulaneet he olivat laulaneet eivät olleet laulaneet
passiv laulettiin ei laulettu passiv oli laulettu ei ollut laulettu
Konditionalehtotapa, konditionaali
Präsens
preesens
Perfekt
perfekti
Person positiv negativ Person positiv negativ
minä laulaisin en laulaisi minä olisin laulanut en olisi laulanut
sinä laulaisit et laulaisi sinä olisit laulanut et olisi laulanut
hän laulaisi ei laulaisi hän olisi laulanut ei olisi laulanut
me laulaisimme emme laulaisi me olisimme laulaneet emme olisi laulaneet
te laulaisitte ette laulaisi te olisitte laulaneet ette olisi laulaneet
he laulaisivat eivät laulaisi he olisivat laulaneet eivät olisi laulaneet
passiv laulettaisiin ei laulettaisi passiv olisi laulettu ei olisi laulettu
Potentialpotentiaali
Präsens
preesens
Perfekt
perfekti
Person positiv negativ Person positiv negativ
minä laulanen en laulane minä lienen laulanut en liene laulanut
sinä laulanet et laulane sinä lienet laulanut et liene laulanut
hän laulanee ei laulane hän lienee laulanut ei liene laulanut
me laulanemme emme laulane me lienemme laulaneet emme liene laulaneet
te laulanette ette laulane te lienette laulaneet ette liene laulaneet
he laulanevat eivät laulane he lienevät laulaneet eivät liene laulaneet
passiv laulettaneen ei laulettane passiv lienee laulettu ei liene laulettu
Imperativimperatiivi
Präsens
preesens
Person positiv negativ
minä
sinä laula älä laula
hän laulakoon älköön laulako
me laulakaamme älkäämme laulako
te laulakaa älkää laulako
he laulakoot älkööt laulako
passiv laulettakoon älköön laulettako


Nominalformen
Infinitive Partizipien
aktiv passiv aktiv passiv
I laulaa Präsentis laulava laulettava
langer I laulaakseen1 Perfekti laulanut laulettu
II Inessiv laulaessa2 laulettaessa Agentis laulama4
Instruktiv laulaen Agentis negativ laulamaton
III Inessiv laulamassa 1) Wird nur mit einem Possessivsuffix verwendet; dies ist die Form der 3. Person Singular und der 3. Person Plural.

2)Wird nur in einer Satzabkürzung verwendet, die eine mit dem Hauptsatz gleichzeitige Aktion ausdrückt. Kann auch mit einem Possessivsuffix verwendet werden.

3)Wird nur mit einem Possessivsuffix verwendet; dies ist die Form der 3. Person Singular und der 3. Person Plural.

4) Dies gibt es nicht im Fall der intransitiven Verben. Nicht mit Substantiven mischen, die aus einem Verb mit den Suffix -ma/-mä abgeleitet worden sind.

Elativ laulamasta
Illativ laulamaan
Adessiv laulamalla
Abessiv laulamatta
Instruktiv laulaman laulettaman
IV Nominativ laulaminen
Partitiv laulamista
V laulamaisillaan3